Smile

Kiirettä on pitänyt ja kolmisen viikkoa on jo tullut asusteltua täällä pääkaupungissa työreissun merkeissä. Päivät hurahtaa ohi nopeasti, kun aamulla herää puoli 8 maissa ja illalla on kämpillä 7-8 aikoihin. Sitten suihkuun, hieman jotain kevyttä ruokaa ja sitten alkaakin jo silmät väkisinkin painua kiinni. Espalla on ollut tänä vuonna  todella kylmä ja minä, varsinainen vilukissa, olen pukenut päälle lähes kaiken mitä puettavissa on. Lämmittimistä huolimatta on kylmä, mutta skorpionin luonteen päättäväisyydellä olen hammasta koittanut purra, välillä paremmalla ja välillä heikommalla menestyksellä.  Aamuisin on ollut kyllä todella kauniit maisemat, kun ollaan keskustaan ajeltu. Aurinko ja merestä nouseva usva on saanut aikaan uskomattoman upeita maisemia ja turisteja onkin ollut paljon torin laidalla maisemaa kuvaamassa. Minä en ole tarjennut kameraa esiin kaivaa, olen vain ihastellut näkymää ja kylmää uhmaavien turistien sinnikkyyttä. Pian on onneksi meidänkin aika päästä hieman huilaamaan ja nyt näiden pakkasten ja lumen myötä, tuo loma tuntuu entistäkin tervetulleemmalta.

Mukavia uutisiakin on kuulunut - suku jatkaa kasvamistaan ja minusta on jälleen tullut isotäti… kuinkahan isoksi sitä voi tullakaan?!?! 

Tällainen pikainen kirjoitus pitkästä aikaa, nyt alkaa taas unihiekka tavoittaa silmät, joten paras kai suunnata pedin suuntaan. Hyvää yötä!

Vuodenajat vaihtuu ja vaikka talven voisinkin välistä jättää, niin syksy, joka talventuloa tietää on kuitenkin se rakkain vuodenaika minulle. Olen aina kaikista tarmokkaimmillani syksyllä ja nautin pimeydestä, sateesta ja tuulesta. Sellainen talvi, kun lunta ei juuri tule on minulle kuin ihana pitkä syksy.

Tänä syksynä meillä ei onneksi ole vielä ensilumesta tai edes ensirännästä ollut tietoakaan, vaan ollaan saatu nauttia kauniista auringonpaisteesta ja toisaalta minun niin rakastamasta kovasta sateesta ja tuulesta. Muutamana yönä on ilma mennyt pakkasenpuolelle ja niinpä aamulla on maa ollut hieman huuruinen, mutta sen minäkin vielä kestän.

Vene on nyt nostettu talviteloille uutta kevättä ja kesää odottamaan. Haravointia on saanut harrastaa, mutta vasta havunneulasten osalta, sillä puiden lehdet on vielä pääsääntöisesti puissa. Pian varmasti päästään kyllä uusinta kierrokselle haravoiden kanssa…

Pihalla pyöriessä löytyy aina hauskoja asioita, kuten alla oleva linnunpesä, joka oli tyhjäksi jäätyään ollut ruoholle mieluinen koti. Aika kaunis minusta.

Ihanainen preeria-auringonkukka sinnikkäästi aukoo vielä uusia nuppuja minua ilahduttamaan ja onpa muutama muukin kasvi innostunut uuteen kukintaan… on lienee ollut siis melkoisen lämmin syksy.

Pimeät illat ja ihana tähtitaivas kruunaa syksyn ihanuuden. Viileässä illassa on ihana seisoa pimeyden keskellä ja katsella tähtitaivasta - siinä ajatukset tyhjenee ja mieli lepää. Sen jälkeen onkin sitten ihana sytyttää tuikkuihin ja takkaan tuli ja nautiskella olostaan pitkän työpäivän päätteeksi.

Hoksasin, että onhan minulla tämä blogikin jota voisi välillä päivittää…

Ihan hirveästi ei ole kyllä mitään tapahtunutkaan. Ihan hurjaa työtahtia olen pitänyt, joten työpäivät on ollut normaalia pidemmät ja vapaapäivistä ei ole ollut tietoakaan aikoihin. Onneksi käsityöläiselle (ainakin minulle) tämä työkin on pääasiassa nautinto, niin kivaa on ollut näinkin. Nyt on ekat syksyn messut onnellisesti takana, tuotevarastoa sen verran hyvin, että eiköhän tässä pääse taas normaalimittaisempiin työpäiviin ja jää aikaa vähän muuhunkin.

Tänään olisi aihetta pieneen juhlaankin, sillä Oton kanssa tavattiin tasan 26 vuotta sitten ja siitä asti ollaan yhdessä oltu. Aika tuntuu kyllä kuluvan ihan hurjaa vauhtia, sillä itsestä tuntuu, ettei siitä millään voi niin kauan olla, mutta onpa kuitenkin.

Nyt pitänee suunnata takaisin töiden pariin, että kaikki päivän työt tulee tehdyksi ilman työpäivän pidennystä. Palaillaan!