Ai niin…
Hoksasin, että onhan minulla tämä blogikin jota voisi välillä päivittää… 
Ihan hirveästi ei ole kyllä mitään tapahtunutkaan. Ihan hurjaa työtahtia olen pitänyt, joten työpäivät on ollut normaalia pidemmät ja vapaapäivistä ei ole ollut tietoakaan aikoihin. Onneksi käsityöläiselle (ainakin minulle) tämä työkin on pääasiassa nautinto, niin kivaa on ollut näinkin. Nyt on ekat syksyn messut onnellisesti takana, tuotevarastoa sen verran hyvin, että eiköhän tässä pääse taas normaalimittaisempiin työpäiviin ja jää aikaa vähän muuhunkin.
Tänään olisi aihetta pieneen juhlaankin, sillä Oton kanssa tavattiin tasan 26 vuotta sitten ja siitä asti ollaan yhdessä oltu. Aika tuntuu kyllä kuluvan ihan hurjaa vauhtia, sillä itsestä tuntuu, ettei siitä millään voi niin kauan olla, mutta onpa kuitenkin.
Nyt pitänee suunnata takaisin töiden pariin, että kaikki päivän työt tulee tehdyksi ilman työpäivän pidennystä. Palaillaan!