Suojaväri kohdallaan…
…Ja varmaankin juuri siksi tämä kaveri vaikuttikin niin hämmästyneeltä, kun tällainen suuri kummajainen ilmestyi vierelle suuttailemaan ihan oudon näköisellä vempaimella muutaman sentin päähän.

Hetken vaikutti siltä, että meinaa pakoon heti. Sitten alkoi tuntosarvet suhia ilmaa ja lopulta taisi päättää, että olin niin harmiton tapaus, että alkoikin vallan poseeraamaan. Mietti varmaan, että pääsee siten nopeimmin minusta eroon.


Niinhän siinä lopulta kävi, että minä lähdin ja hepokatti jäi rauhassa lehdelleen aurinkoista päivää viettämään.
mainoksia
Nia says:
Kauniita luontokuvia Anne
Hepokatit on aika vekkuleita, muistan kun lapsena niiden menoa aina pellon laidalla seuraili ^__^
anne says:
Hei Nia!
Kiitos. Koitan tuolla pikkukamerallani opetella kuvia ottamaan ja luonto tarjoaa mukavia ja mielenkiintoisia harjoittelukohteita.
tia says:
Hienoja suojavärejä näillä pikkukavereilla, monesti tulevat vahingossa kuvattua kukkakuviin. Hyvin olet saanut kuvaan kaverin.
anne says:
Kiitos tia!
Niin oli hyvä suojaväri, etten heti kaveria edes hoksannut. Olin metsämansikoita poimimassa ja kyykyssä ollessa tämä oli yht´äkkiä nenän edessä. Onneksi oli kamera mukana vyötäisillä ja hepokatti yhteistyöhaluinen, niin sain häntä kuvailla ja samalla itselleni treeniä kuvaamiseen.