Smile

Tulipa tehtyä parin päivän mittainen pikavisiitti tuonne synnyinkaupunkiin muutaman vuoden tauon jälkeen. Näissä keskustan maisemissa sitä on tullut lapsuus vietettyä.

Alla olevassa puutalossa tuli käytyä tarhassa ja sitten siirryin sen viereiseen rakennukseen eli Puistokadun ala-asteelle. Yläasteen kävin vähän kauempana, mutta sitten palasin samaan kortteliin muuttaneeseen taidelukioon.

Koulun viereisessä puistossa on lapsena/nuorena tullut vietettyä paljon aikaa. Kun maisemia katselee, niin ei tarvitse ihmetellä mistä rakkauteni hopeapajuihin on lähtenyt.

Sillalla oli tänä vuonna kauniit, tosi runsaat kukkaset.

Laivat seilaa onneksi edelleen.

Vanhasta vessarakennuksesta (on siinä joku kioskin tyyppinen tainnut olla aiemminkin?!?!) on tehty hieno kahvio joka on kesäisin auki 24h.

Uusi kävelysilta on hieno ja leveä. Keskellä on penkit joissa voi istuskella ja lepuutella välillä jalkojaan.

Tästähän se Savonlinna tunnetaan. Olavinlinna - tuota en kyllästy koskaan katselemaan. Tuossa penkillä on tullut istuskeltua lukemattomat illat katsellen linnaa, vettä, kallioita, linnaan kulkevia oopperavieraita…. nautittua vaan lämpimistä kesäilloista.

Alla vielä muutama iltakuva casinonsaarelta. Pakko todeta, että kyllä se vaan on kaunis kaupunki tuo Savonlinna.

Viikonloppuna suuntasimme Raumalle tarkoituksena olla myymässä Kalatorin käsityöläismarkkinoilla. Koska tapahtumassa ei saa olla myyntitelttoja, vain aurinkovarjoja, niin sateen tulo sai meidät päättämään, että turha kastella tavaroita ja niinpä saimme yllättäin yhden ylimääräisen vapaapäivän.

Veimme auton hotellille ja sateenvarjoin sonnustautuneina suuntasimme ulos ja keskustaa kohden. Päätimme kulkea meille uutta reittiä ja kiva reitti tulikin valittua. Koko matkan aikana tuli vastaan tasan yksi ihminen, yksi koira ja yksi sorsa. Uskomattomalta tuntui, että vain muutaman kivenheiton päässä oli valtaisa massatapahtuma käynnissä.

Kirjaston edessä oli tällaiset kauniit valopylväät ja niissä ihanat kukkaset - niitähän piti yrittää sateessakin kuvailla ja koska jätin kameran hotellille, niin kännykkään oli taas tyytyminen. Tästä opin, että aina pitää se kamera olla mukana, nyt kun en voi enää kokoonkaan vedota.

Aikamme kaupungin humua ihmeteltyämme suuntasimme kohti hotellia. Söimme hyvää ruokaa ja laiskottelimme loppuillan. Kyllä oli kiva yllättävä vapaapäivä ja seuraavana aamuna jopa minä, aamu-uninen ihminen, olin viiden aikaan pirteänä ylhäällä valmistautumassa tulevaan työpäivään.

OT finaali oli eilen. Jännäksi meni voittokamppailu. Kolmoseksi tuli Jon. Kilpailun voitosta kilpaili lopulta kaksi kilpailijaa joista toiseksi tuli Brenda ja voittajaksi päätyi Mario! Voittaja sai 50,5%,  joten todella tiukka ja jännä ratkaisu.

Mariohan oli suosikkini nyt loppua kohden, mutta pakko sanoa, että finaali esitysten perusteella jos olisin valintani tehnyt, niin suosikkini olisi ollut ehdottomasti Brenda. Loistava loppu kuitenkin. Nyt jään vaan odottelemaan, kuinka he musiikkirintamalla tulevat pärjäämään ja ennen kaikkea, millaista musiikkia heiltä saadaan kuulla kilpailun ulkopuolella.

Kovasti on minulla tullut ohjelmaa tänä vuonna seurattua. Ensimmäiset viikot Espanjassa telkkarista ja loppuaika netin kautta jälkikäteen aina esitykset katsoen. Nyt on sitten tämän vuotinen OT finaalia vaille valmis. Paljon on kaudella tapahtunut ja monta omaa suosikkia on matkanvarrella karsiutunut.

Finaalissa on mukana kolme artistia. Jon joka oli ihan ensimmäinen suosikkini, mutta kauden edetessä mieltäni muutin. En oikein tiedä. Toinen on Brenda. Hyvin laulaa ja on paikkansa finaalissa taatusti ansainnut. Kolmas on sitten Mario. Kaveri, joka on ollut minulle lähes ilmaa, mutta nyt loppua kohden nousi suosikikseni ja olen todella iloinen, että hän myös finaaliin pääsi.

Nyt sitten vain jään jännittämään, kuka lopulta voiton vie.

…Ja varmaankin juuri siksi tämä kaveri vaikuttikin niin hämmästyneeltä, kun tällainen suuri kummajainen ilmestyi vierelle suuttailemaan ihan oudon näköisellä vempaimella muutaman sentin päähän.

Hetken vaikutti siltä, että meinaa pakoon heti. Sitten alkoi tuntosarvet suhia ilmaa ja lopulta taisi päättää, että olin niin harmiton tapaus, että alkoikin vallan poseeraamaan. Mietti varmaan, että pääsee siten nopeimmin minusta eroon.

Niinhän siinä lopulta kävi, että minä lähdin ja hepokatti jäi rauhassa lehdelleen aurinkoista päivää viettämään.

Kesä etenee hurjaa vauhtia ja paljon on ehtinyt edellisen bloggauksen jälkeen tapahtua. Päivät ja valtaosin illatkin kuluu töissä. Työt on loman jälkeen maistunut niin hyvälle, että olen välillä miettinyt, että voiko tätä työksi kutsuakkaan. Uusia ideoita pukkaa kokoajan mieleen ja niistä haluaisi aina ainakin prototyypit tehdä heti ja koska normaali työaika ei siihen riitä, päivät hieman venyy.

Ihan koko aikaa en sentään ole töissä viettänyt ja silloin kun en ole töitä tehnyt olen mm. kierrellyt pihalla kesän edistymistä tutkailemassa. Pionit jaksaa vain kukkia - kun yksi lopettaa, toinen aloittaa. Tällä hetkellä kukassa on valkoinen ja hieman erilainen punainen, kuin se josta aiemmin täällä kuva oli. Seinustalla oleva ruusukin aloittelee kukintaansa.

Aikaa olen viettänyt myös aurinkovarjon alla mietiskellen ja välillä taas vesisateesta nauttien.

Viime aikoina olen iltaisin aina käynyt mansikkamaalla päivän mansikkasadon keräämässä ja laittanut pakkaseen talvenherkuiksi. Metsämansikat antavat vain odottaa kypsymistään, mutta mustikat alkavat jo näyttää melkoisen sinisiltä, pian saan siis niitäkin alkaa keräilemään.

Jossain vaiheessa hermostuin siihen, ettei kameraa ollut koskaan mukana, kun on niin iso, etten sitä viitsi mukana raahata ja toisaalta siihen, ettei kännykässäni oleva kamera minua miellytä. Halusin siis niin pienen kameran, että se olisi aina mukana, mutta jolla saisin mahdollisesti hieman parempia kuvia kuin puhelimella. Päädyin sitten ostamaan kännykkäni kokoisen kameran ja näin ystävyytemme alkutaipaleen perusteella olen tyytyväinen. Uskollisesti se on kulkenut mukanani joka paikkaan ja kännykkäni kanssa viihtyvät mukavasti samassa kännykkälaukussani - molemmat omassa lokerossaan tosin.

Loppu aika onkin mennyt sitten lueskellessa tätä kirjaa, sillä vaikka työ onkin kivaa, niin aina pitää muistaa haaveilla ja toivottavasti myös haaveensa toteuttaa….