Olenkohan maukaskin?
Kotona ollaan. Nämä pari päivää on kulunut aikalailla sekalaisissa fiiliksissä. Pelkästään se kuinka paljon luonto ehtii muuttua kuudessa viikossa, joka tuntuu niin lyhyelle ajalle, on uskomatonta. Lähtiessä ei ollut edes hiirenkorvia puissa ja nyt on jo täysi kesä. Tuoksu ulkona on huumaava, niin koivunlehtien kuin kukkienkin.
Perjantai meni yksinkertaisesti ihmetellessä, kaupassa käyden, siivotessa ja hurjan kokoista postipinoa läpikäydessä.
Eilen lähdin sitten urheana valtaisaan koitokseen eli mansikkamaan etsimiseen rikkaruohojen seasta. Aika toivottomaltahan tuo tuntui, mutta kyllä se sieltä usean tunnin taistelun jälkeen alkoi pikku hiljaa löytyä. Kivasti kukkii, eli rikkaruohoista on varmaan ollut sen verran hyötyä, ettei kylmät yöt ollut noita palelluttanut. 
Suomen kesän ihanuus paljastui illalla, kun huomasin, että molemmissa nilkoissani on toista kymmentä hyttysen puremaa ja minähän olin kuitenkin varustautunut pitkillä housuilla ja hyttyssuihkeella. 
Eilisen päivän kruunasi vesisade! Olen nauttinut pilvisistä päivistä ja eilen illalla vain istuttiin pimeässä keittiössä, katseltiin ulos ihastellen kuinka vettä satoi kaatamalla ja kuunnellen kuinka valtaisan kohinan se sai aikaan osuessaan peltikattoon. Oikeastaan ainut asia mitä Espanjan reissulla kaipasin oli tämä tällainen kunnollinen vesisade.
Nyt pitäisi kai uskaltautua taas tuonne mansikkamaalle jatkamaan kitkemistä - löytyisköhän jostain joku haarniska jonka läpi hyttyset ei pystyisi pistämään….
Nia says:
Voi miten nättejä nuo kuvat ovat! ..niin ja löytyikö se mansikkamaa sieltä ;)?
anne says:
Kiitos Nia ja kyllähän tuo mansikkamaa löytyi, mutta tuntuu, että rikkaruohoja riittää aina vaan, args!
tia says:
Hyvää juhannuksen aikaa sinne teille.
anne says:
Kitos tia, sitä samaa teillekin!