Smile

No ihan kun lomalla ei jokainen päivä olisi ihana, mutta nyt oli poikkeuksellista, säästä johtuen. Säätiedotuksessa oli luvattu pilvistä ja mahdollisia sadekuuroja. Tuohan tarkoitti meille ihanaa huilauspäivää auringonpaahteelta  ja niinpä päätimme suunnata kunnon pitkälle kävelyreissulle. Lähtiessä aurinko paistoi vielä ja napsin muutamia kukkakuvia.

Tätä kukkaahan olen ihaillut jo monessa paikassa ja yleensä se on violettiin menevä, mutta tällä kertaa osui kohdalle ihan punaistakin, joka toisessa päässä vaihtui pinkkiin. Oli vaan melko korkealla, joten oli hankala kuvata varpailla seisten, kännykällä kurkottaen.

Tätä valkoisena ja pinkinpunaisena kukkivien puiden varjostamaa tietä oli kiva kävellä.

Pikku hiljaa kävelyn edetessä tuuli yltyi ja ensimmäiset vesipisarat tipahteli maahan. Olo oli kuin pikkutytöllä, teki mieli levittää kädet, nostaa kasvot ylös ja nauttia vaan sateesta. Olimme kuitenkin päättäneet mennä paikalliseen kasvisravintolaan syömään ja ihan litimärkänä tuo tuskin olisi ollut kovin kivaa. Niinpä suuntasimme kohti keskustaa, poiketen aina välillä kauppoihin odotellen hieman kuivempaa hetkeä jatkaa matkaa.

Tätä ravintolaa (Espiga) voin lämpimästi suositella. Herkullista ruokaa, erittäin siisti ja ystävällistä palvelua. Auttava espanjankielen taito on tosin hyvä omata, sillä henkilökunta ei osaa englantia kuin muutaman sanan ja ruokalistakin on espanjaksi.

Herkullisen ruokailun jälkeen sade olikin taas loppunut ja kävelimme kotia kohti. Päätimme jatkaa kävelyä kuitenkin vielä toiseen eli Benalmadenan suuntaan. Olimme takaisin kotona vasta illalla seitsemän maissa ja minä olin niin uupunut, että torkahdin lähes samantien puoleksi tunniksi. Olipa muuten ihana ottaa “päikkärit”, näitä tulee otettua älyttömän harvoin.

Kun nousin ylös, katsahdin kelloa ja päätin, että on juuri sopiva aika tehdä lettutaikina ja paistaa muutama lettu iltapalaksi. Letut saivat täytteekseen hilloa, tuoreita mansikoita ja kermavaahtoa. Siis kertakaikkiaan täydellinen lopetus ihanalle päivälle.