Smile

Tänä aamuna heräsin aikaisin. Kuulin kuitenkin kuinka Otto jo hääri keittiössä, tuttuun tapaansa ennen minua. Pirteänä nousin ylös, paahdoin pari leipää ja Otto kaatoi suureen kuppiini keittämänsä mutteripannukahvit. Otin leivät ja kahvit, istahdin alas nauttimaan aamun ensimmäisistä auringonsäteistä hiljaisuudessa, jonka rikkoi vain ajoittain pääskyjen äänet. Avasin kirjan ja aloin lukea. Silloin se todellisuus iski….  Ihanaa, nyt sitä ollaan sitten lomalla!

Sain minäkin sitten vihdoin Euroviisukappaleet esikatseltua ja kuunneltua. Kappaleita oli laidasta laitaan ja kyllähän sieltä ne omat suosikitkin lopulta löytyi.

Mihinkään järjestykseen en vielä suosikkejani ole saanut, se vaatii vielä hieman makustelua. Tänä vuonna kävi niin, että yhtään suoraan finaalissa olevaa ei suosikkieni joukkoon yltänyt, joten toivon, että edes joku näistä ehdokkaistani finaaliin asti pääsisi. Yleensä kun on käynyt niin, että ne omat suosikit jää sinne semifinaaleihin.

Seuraavat kuusi kappaletta ovat ehdottomia suosikkejani ja niistä saisi voittaa mikä tahansa ja olisin pelkää hymyä!

• Valko-Venäjä - Petr Elfimov “Eyes that never lie” Tätä katselin hymy huulilla ja hieman naureskellen, mutta niin vain kaveri pisti minulle jauhot suuhun ja nosti itsensä yhdeksi ihan ehdottomaksi voittajasuosikikseni. Ilo on kuunnella artistia joka omaa loistavat laulunlahjat eikä kuuntelijan tarvitse hetkeäkään pelätä osuuko nuotilleen, mahtavaa.

• Sveitsi - Lovebugs “The Highest Heights” Tämä, ei niin perinteinen Euroviisu, toimii minulla ihan täysillä. Epäilen kyllä ettei tule menestymään, mutta minun luureissani tulee ihan varmasti soimaan jatkossakin.

• Kroatia - Igor Cukrov feat. Andrea “Lijepa Tena” Tämä on yksi suurimmista suosikeistani. Kappale on täynnä perinteistä euroviisutunnelmaa ilman kikkailuja, tunnelmallista ja kertakaikkiaan vaan hienoa kuunneltavaa.

• Azerbaidžan - AySel & Arash “Always” Juuri tällaista hömppää kuuntelen oikein mielelläni päivät pitkät, joten saattaisipa olla vaikka se minun suurin suosikkini…

• Liettua - Sasha Son “Love” Tästäkin tykkää kovasti, voisi hyvinkin soida kuulokkeistani tämäkin.

• Suomi - Waldo’s People “Lose Control” Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun omien suosikkieni joukkoon yltää myös Suomi?!?!  Mukavaa hömppää tämäkin, toimii siis minulle.

Seuraavat kaksi ovat vielä pienessä harkinnassa:

• Serbia - Marko Kon & Milaan “Cipela” Yleensä en ole ollenkaan huumorimusiikin ystävä ja siksipä omaksi hämmästykseksenikin tästä tykkäsin. Kertosäkeen kohdalla tulee tunne, että on laulettava mukana, joten jotain tässä biisissä vaan on…

• Norja - Aleksander Rybak “Fairytale” Tätähän on povattu jopa voittajaksi ja kyllähän tämä toimii, mutta hieman olen kahden vaiheilla. Ei kuitenkaan voittajasuosikkini.

Lisäksi oli useita “ihan kivoja” kappaleita, kuten Kreikkan ja Espanjan kipaleet, mutta eivät nyt valitettavasti kolahtaneet ihan kohdalleen kuitenkaan.

Nyt jään sitten suurella mielenkiinnolla odottamaan mitä kisat tuo tullessaan ja kuinka omille suosikeilleni käy.

Tässäpä kiva kukka, jos vielä tässä kävisi ennen pesään lentoa. Meniskö sinne sivuttain…

…eikä mitä, kun suin päin sukeltain, jihuu!

Apua, täällähän on pimeää, nyt pakkia ja äkkiä… Huh, selvisin ja sitten pieni hengähdystauko ennen uusia koitoksia…

Tänäänkin aurinko on hellinyt ihanasti. Pihalla haravoidessa tuli huomattua kuinka luonto heräilee, kukkiakin alkaa jo putkahdella siellä täällä ja perhoset ja pörriäiset ovat liikenteessä.

Kaikkea tuota katsellessa tuli sellainen olo, että pitää laittaa itsensäkin kesäkuntoon. En nyt tässä hätää kovin suuriin muutoksiin pystynyt ( harmi vaan ), mutta ajattelin helliä hieman edes jalkoja, jotta ovat sitten valmiina pujahtamaan sandaaleihin.

Nyt olen sitten raspannut ja rasvannut, hieronut ja hoitanut kynnet. Lopuksi ajattelin, että eihän sitä jalat ole sandaalikunnossa ellei varpaankynsissä ole hieman lakkaa. Jotainhan se Dingokin lauloi aikoinaan lakatuista varpaankynsistä ja niinpä ajattelin maalata itselleni punaiset kynnet. Viime tipassa meni niin sanotusti pupu pöksyyn ja päädyin kuitenkin hieman hillitympään väriin.

Kynnet säihkyy nyt kullankimalteisena ja pakko tunnustaa, että olisin halunnut samantien heittää hameen päälle, remmarit jalkaan ja painua aurinkolasit silmillä kesäiselle kadulle, mutta… ei nyt ihan vielä kuitenkaan,  lomafiilis on jo kuitenkin melkoisen korkealla…

Leipominen saa minun suupielet ylöspäin. Ei ole vastaleivotun sämpylän voittanutta ja jo pelkästään se tuoksu, ai jai jai jai jai…

Mukavaa, aurinkoista ja lämmintä viikonloppua!

Viikonloppu vierähti työn merkeissä Turun Saaristolaismarkkinoilla kauhistuttavan kylmissä ja tuulisissa oloissa. Aurinko näyttäytyi kyllä jokaisena päivänä, mutta niin vain pohjoistuuli viilensi kaiken auringonsäteiden lämmön.

Jotain ihanaa ja positiivista tuo tuuli kuitenkin aikaan sai ja se paljastui lauantai-iltana, kun kotipihaan kurvasin. Kova tuuli oli saanut jäät liikkeelle ja lähes koko järvi on vihdoinkin jäätön! Ette tiedä, kuinka sykähdyttävä hetki tuo minulle oli. Huokaisin syvään ja maisemaa hetken katseltuani tuntui, että nyt kaikki on taas niin kuin pitää.

Tällä hetkellä katselen ikkunasta järvelle. Pihalla paistaa aurinko ja tuumin, että nyt saisin kameralla varmasti paremman kuvan. En vain millään halua astua nyt tuonne ulos tuuliseen ja edelleen kylmään säähän, kun ei kerran pakko ole. Niinpä tarjolla on vain tämä myöhään lauantai-iltana kännykällä ottamani kuva. Vielä siellä ilta-aurinko hieman säteitään puihin luo.

Minulle vesi, olkoon se järvi, lampi, meri tai mikä tahansa vapaana virtaava vesi, on kertakaikkisen tärkeä - en voisi kuvitella eläväni paikassa, jossa vesi ei olisi lähellä. Nautin suuresti siitä, kun voin istua ja katsella aaltoilevaa vedenpintaa. Se rauhoittaa, se rentouttaa, se inspiroi ja minusta tuntuu, että vedenäärellä on vain jotenkin helpompi hengittää.

Aiemmin kun en juurikaan mitään kuvaillut, ihmettelin miksi puhelimessakin pitää olla kamera, mutta niin vaan oli taas tuollekin kameralle käyttöä, kun käytiin Turussa.

Joka vuosi ihailen Aurajoen ylittävän Teatterisillan (vai onkohan se Teatterinsilta?) upeita kukkakoristeita. Joinakin vuosina ovat olleet hieman kärsineitä, mutta nyt näytti kokonaisuudessaan melkoisen koskemattomilta.

Molemmin puolin kaiteet on kukkalaatikoita täynnä.

Kukkalaatikot on keltaisia narsisseja täynnä.

Keskellä siltaa on levike, jossa on muutama penkki kukkien keskellä. Kyllä tuossa penkillä passaisi kevätauringossa hetki istahtaa ja hengähtää.

Olen aina rakastanut lukemista. Rakastanut sitä, kun saa sukeltaa kirjankansien sisältä löytyviin maailmoihin ja nähdä nuo ihmiset ja paikat juuri niin kuin ne itse haluaa nähdä. Kuten musiikin, niin myös kirjojen suhteen olen lähes kaikkiruokainen. Nuorempana luin paljon historiallisia  ja elämäkerrallisia kirjoja, siirtyen sitten iän lisääntyessä hieman ehkä kevyempään ja enemmän  “hömppään”, mutta tärkeintä on että kirja vie mennessään.

Ennen yrittäjäksi ryhtymistä eli silloin, kun vapaa-aikaa oli enemmän, olin vakio vieras kirjastossa. Uusi kirja oli aina lukemisen alla.  Nyt työ täyttää yleensä viikosta seitsemän päivää ja iltaisin vapaana oleva muutama tunti täyttyy nopeasti muusta, niin lukeminen on saanut väistyä. Mutta ei, en minä silti lukemista kokonaan ole lopettanut, siitä on vain tullut harvinaista herkkua, josta nautin sitten sitäkin suuremmalla innolla.

Viime vuosina, kun olen vihdoin oppinut myös lomailemaan, on kirjat aina ihan ehdoton osa lomailuani. Ostelen nykyisin lähinnä pehmeäkantisia kirjoja pitkin vuotta, aina silloin kun mieluinen kohdalle osuu ja laitan ne odottamaan aikaa tulevaa. Kyllähän minä niitä välillä aina katselen ja pölyjäkin niistä pyyhin, mutta laitan aina takaisin kaappiin omalle paikalleen. Hyvää kannattaa odottaa ja niinpä minä odotan ja odotan (niin kuin nytkin) ja lopulta koittaa se ihana päivä, kun sitä nostaa nuo kirjat esille, pyyhkäisee vielä varmuuden vuoksi kannet ja pakkaa ne matkalaukkuun. Silloin tietää, että loma ja matkat kirjojen uumeniin häämöttää jo!

Tänään mieli halaji pihalle ja kun ruoanlaittoon tarvittava curry oli loppu, tuli hyvä syy lähteä kävelylle ja auringosta nauttimaan. Ensimmäisen kerran tänä keväänä pääsin lähtemään pihalle ilman talvivarustusta ja takin sijaankin laitoin vain villatakin. Ihana oli kevätkengillä kopisutella menemään aurinkolasit silmillä.

Matkalla tuli pongattua taas kevään merkkejä ja niitähän riitti. Ihan ensimmäisenä pyörätiellä viipotti menemään sisilisko, joka ei ainakaan kylmästä kärsinyt, sen verran nopeasti ehti heinikkoon piiloon. Seuraavaksi oli edessä ojanpenkka leskenlehtineen. Leskenlehdet taas olivat saaneet kavereikseen jos jonkinlaisia pörriäisiä. Perhoset ehti harmittavasti kameraa pakoon, mutta ainakin nokkos- ja sitruunaperhosia tuli bongattua.

Kiersimme rantaa pitkin, kävimme kaupassa ja toista kautta kiersimme takaisin kotiinpäin. Autoja oli paljon parkissa - oli tainnut monen tie viedä veneellä mökille.

Tuossa matkalla osui silmiin vielä sinisiä kukkasia, olisikohan nuo sinililjoja.

Pikkuisen hiki tuli matkalla suht kevyestä vaatetuksesta huolimatta. Kotiin tullessa ulkomittari näyttikin 16 astetta, mitähän mahtoi olla auringossa…

Eilen vihdoinkin pyörähti viisukevät käyntiin ihan täydellä teholla, kun ensimmäinen kolmesta Euroviisujen esikatseluista pärähti ruutuun. Jonkun verran olen jo etukäteen netissä kuunnellut noita kappaleita, mutta pitihän sitä illalla istahtaa katselemaan,  jotta omat suosikit tämän vuoden tarjonnasta lopullisesti löytäisi. Otsa kurtussa ja suurella vakavuudella en Euroviisuihin suhtaudu vaan nautin monipuolisesta musiikista rennolla fiiliksellä. Eilinen tarjonta oli kyllä monipuolista, mutta mieleen jäi, edes vähän positiivisesti, oikeastaan vain Valko-Venäjä, Armenia ja Sveitsi. Nähtäväksi jää mitä seuraavat kaksi torstaita esikatseluineen tarjoaa.

Tänään on ollut mielettömän ihana keväinen päivä. Lämmin kuin mikä ja aurinkokin on välillä ilahduttanut. Meilläkin on nyt takapihaltakin sen verran lumet vähentynyt, että uskaltauduin sinnekin vähän hiippailemaan. Pieniä keväänmerkkejä oli ilmaantunut, vaikka kevät meillä tuntuukin olevan tavanomaista paljon myöhemmässä. Köynnös oli terassin suojissa kehittänyt jo komeat lehden alut ja lumikellotkin oli kukkaan asti ehtinyt. Pikkulintujen ihan mieletön sirkutuskonsertti, jota valtaisan lokkiparven kirkunakuoro korosti, oli todellinen merkki siitä, että nyt eletään varsinaista keväthuumaa.