Smile

Minä olen kärsinyt hartia- ja niskaseudun ongelmista lähes koko aikuisikäni. Joskus, olisikohan 15 vuotta sitten, jouduin tai pitäisi kai sanoa pääsin, niskakouluunkin. Sairaalassa käydyillä tunneilla me niska-hartia- ja selkäongelmaiset saimme ryhmässä hyvää harjoitusta kuinka itseään voi hoitaa. Lopuksi saimme myös yksilölliset hoito-ohjeet kukin.

Noilla opeilla on minullakin työkyky hyvin säilynyt. Yksi ongelma on ollut eli tuo lapaluiden välinen alue ja etenkin lapaluiden reunustat (Hmmm. kuinkahan tuon nyt selittäisi?!?) no kuitenkin, tuo alue menee tosi helposti jumiin jokapäiväisestä venyttelystä huolimatta ja sitä ei meinaa saada kuntoon muulla kuin hieronnalla.

Viime jouluna joulupukki muisti minua paketilla josta paljastui hierontalaite. Katselin sitä kyllä ensin hieman epäillen, mutta laiton töpselin seinään ja painoin virtakatkaisinta. Voi että minkä loistokaverin tuo melkoisen harmaa ulkokuori sisäänsä kätkeekään!

Nyt olen saanut pidettyä lapaluun seudun kunnossa ja koska tuo hieronta tuntuu vaan niin ihanalle, hierontaa on saanut säännöllisesti myös niska/hartiat, pohkeet ja käsivarret.

Eilen illalla jo hyvissä ajoin ennen puolta yhdeksää sytyttelin kynttilöitä ja puolelta sitten sammutimme valot. Kovinkaan tuo ei normaalista illanvietosta meillä eronnut, sillä normaalistikin meillä palaa iltaisin tuikut ja kynttilät ja korkeintaan joku pieni kohdevalo. Olihan se kuitenkin kiva ajatella, että samalla hetkellä ympäri maailmaa ihmiset sammuttivat valot ja toivottavasti miettivät hetken tätä meidän maapalloamme ja sen hyvinvointia. Toivoa sopii, jotta yhä useampi meistä muistaisi jatkossakin tehdä omalta osaltaan edes pieniä tekoja tämän kotiplaneettamme hyväksi. Kannatettava kampanja.

… voi miten ihanalta tuo sana korvissa kuulostaakaan. Mieleen nousee kuva auringosta, vihreydestä, peilityynestä järvestä ja jopa siitä ihanasta kesäisestä sateesta. Tätä kaikkea odotellessa siirretään siis ensi yönä kelloja kesäaikaan. Ulkona olevat valtaisat lumikinokset saisivat kuunnella hekin tuota sanaa ja alkaa pikku hiljaa sulatella itseään ja antaa tietä keväälle ja kesälle.

Mikäs tässä on ollessa, antoisa työpäivä takana, takassa tuli ja tuikutkit tuo tunnelmaa. Ihana omenapiiraan tuoksu kantautuu nenään ja on kiva välillä ihan vaan käpertyä sohvan nurkkaan ja nauttia olostaan tekemättä sen kummempaa.

…Ei tuohon kai tarvitse kummempia selitellä…

Telkkarista tulee seurailtua aika satunnaisesti ohjelmia ja sellaisia koukuttavia ohjelmia, joita olisi pakko aina nähdä ei juurikaan ole. Näin maanantaisin olen kuitenkin istahtanut aina tv:n ääreen kello 19.oo. Teemalla esitettävä Espanjalainen sarja Francon aika: Näin sen koimme on kertakaikkiaan viehättävä sarja joka on pikku hiljaa valloittanut sydämeni täysin.

Nyt kun lamapuheet on kaikkialla ja muutenkin tuntuu, että ikäviä uutisia on tiedotusvälineet pullollaan, niin rupesin miettimään millä sitä saisi oman mielensä pysymään pirteänä ja positiivisena tämän kaiken keskellä. Vaikka itsellä on kaikki hyvin, niin kyllä jatkuva negatiivisten uutisten tulva väkisinkin vaikuttaa.

Aina puhutaan positiivisen ja negatiivisen ajattelun vaikutuksesta  ja päätin kokeilla tuota positiivista puolta. Niinpä joku aika sitten aloin kirjaamaan päivänmittaan ylös asioita jotka kulloinkin saavat mielen iloiseksi. Päätin ettei mikään asia ole liian pieni tai arkinen.

Muutaman päivän jälkeen huomasin, että jokaiselle päivälle noita iloisia ja hyvää mieltä tuovia asioita kertyi pitkä lista, ne vain olivat sellaisia, joita ei normaalisti kovasti noteeraa, vaan ne ohittaa kummempia miettimättä. Esimerkiksi auringonpaiste, aviomiehen leipoman pullantuoksu ilmassa, kaukaisen ystävän ääni puhelimessa jne.

Nyt kun olen kirjannut noita asioita ylös jo jonkin aikaa, niin huomaan että mieli todellakin on ollut iloisempi ja pienet “hyvänmielenhetket” pysäyttää ja huomaa helpommin.  Jokainen minua vähänkin tunteva tietää, että vihaan lunta ja tällainen talvi kun lunta on aivan käsittämättömän paljon olisi voinut olla minut täysin lamauttava. Tähänkin tämä positiivisiin asioihin keskittyminen on selkeästi tuonut helpotusta ja näin mukavaa, antoisaa  ja tuottoisaa kevättalvea en muista aiemmin kokeneeni. Työt ovat sujuneet tehokkaasti ja sellaiset pienet asiat, jotka saivat aiemmin ärtymään, voin ohittaa huomattavasti helpommin.

Eilen istuin innokkaana sohvan nurkkaan katselemaan nauhoittamaani Ruotsin Euroviisukarsintaa. Mukavastihan tuo pyörähti käyntiin Måns Zelmerlöw - Hope & Glory kappaleella. Hän oli raatien suosikki, mutta jäi lopulta kisassa neljänneksi. Omaksi suosikikseni nousi ehdottomasti Emilia - You’re My World kappaleellaan. Olkoonkin, että hiukkasen häiritsi hänen hengitystekniikkansa, joka sai laulun kuulostamaan hieman vaivalloiselta. Kappale oli kuitenkin mielestäni ehdottomasti paras, esitys kiva ja artistissa karismaa. Hänelle ei kisassa kovin hyvin käynyt, hän jäi yhdentoista artistin joukossa kahdeksanneksi.

Voittajaksi päätyi lopulta Malena Ernman - La Voix kappaleella, jonka (tunnustan) olin kelannut heti alun jälkeen yli. Tässä kohti siis joutunen myöntämään, että vaikka musiikin suhteen olen lähes kaikkiruokainen, niin  oopperalaulusta en pidä ja siksipä en tuota kappaletta alkua pidemmälle kuunnellut. Yritin voiton ratkettua vielä uudelleen, mutta en vaan millään päässyt yhtään pidemmälle.

Hassua oli huomata kuinka raatien ja yleisön äänet meni ihan ristiin. Jännittävä kisahan tuo oli loppuun asti ja siksikin kiva seurata. Itse en nyt kyllä lähtisi Ruotsille kovinkaan hyvää menestystä Moskovassa povaamaan, mutta saatanhan ja luultavasti taas kerran olenkin ihan väärässä. Innolla odotan kuitenkin jo tämän vuoden Euroviisuja.

Minulle musiikki on kertakaikkisen tärkeä osa jokapäiväistä elämää. En edes osaa kuvitella, miltä tuntuisi elämä ilman musiikkia ja nimenomaan sen kuuntelua. Musiikkimakuni on erittäin laaja ja tyylit vaihtelee päivittäin ja ihan mielialankin mukaan. Töitä tehdessä minulla on aina kuulokkeet korvilla, joten musiikkia tulee kuunneltua päivittäin se kahdeksan tuntia ja välillä enemmänkin. No, tuleehan sitä toki välillä kuunneltua puhettakin sisältäviä radioita, mutta ne menee kyllä kielikylpyjen piikkiin eli silloin kuuntelen Espanjalaisia radioita, joista en kyllä vielä ihan kamalasti mitään ymmärrä.

Joskus nuorempana kuuntelin musiikkia nimenomaan tekstien kautta. Nykyisin taas huomaan, että on lähes merkityksetöntä mitä kappaleissa lauletaan,  teksti voi olla pelkkää lalalaata tai laulettu kielellä mitä en ymmärrä. Tärkeintä minulle on sävellys ja ehdottomasti artisti.

Omasta levyhyllystä löytyy mm. Marc Almond, James Blunt, Maroon 5, Depeche Mode, Seal, Humane/Kim Herold…. Ja Espanjankielisiä Xeronimo, Sergio Dalma… Mutta nämä ovat vain murto-osa siitä mitä tulee kuunneltua.

Maailma on täynnä toinen toistaan parempaa musiikkia ja kiitos netin ja nettiradioiden, niiden löytäminen itsensä kuultavaksi on helpompaa. Itse kuuntelen musiikkia useimmiten juuri netin kautta ja sieltä onkin löytynyt valtava määrä itselleni uusia erinomaisia artisteja.

Musiikkihulluuteeni kuuluu myös (itseasiassa pikkutytöstä lähtien) Euroviisujen seuraaminen ja siksi nauhoitinkin Ruotsin Melodifestivalenin ja ajattelin sitten jossakin välissä nautiskella rennosta oleskelusta Ruotsalaisten Euroviisukappaleiden parissa.

Mutta, koska tämänpäiväinen musiikkiannokseni on saamatta, laitan nyt kuulokkeet korville, Last. fm:n soimaan ja rupean töihin.

Jaahas, tähän sitä on nyt tultu. Kun aloittaa kirjoittamaan yhtä blogia, huomaa pian kirjoittavansa kolmea…

Enpä olisi vuosi sitten, yritykseni blogia aloittaessani, arvannut kuinka tämä vie mennessään. Yrityksen blogin lisäksi pidämme mieheni kanssa myös kasvisruokaan liittyvää blogia ja nyt päätin, että yritykseni blogi olkoon, tai ainakin yritämme pitää sen yritysblogina ja tänne kirjoittelen sitten niitä muita jorinoita.

Olen siis käsityöyrittäjä. Rakastan musiikkia, lomailua (matkailua), hyvää kasvisruokaa, leipomista, salmiakkia, pieniä yksityiskohtia (niiden tutkimista), kesää ja vesisadetta. Noita ja varmasti paljon muutakin tulen täällä käsittelemään. Pääasiallinen tarkoitus on kuitenkin kirjoittaa asioista, jotka tuovat minulle hyvää  mieltä, joista saan inspiraatiota tai jotka mielestäni ovat, tavalla tai toisella, kauniita.

Tästä se lähtee ja nähtäväksi jää mihin tämä etenee.